Uskomme ja opetuksemme perustuu Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen. Nojaudumme siihen uskonpuhdistuksen keskeiseen periaatteeseen, jonka mukaan Raamattu on korkein auktoriteetti uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä ja kaikkia muita opetuksia on tutkittava sen pohjalta. Ajattelemme Martti Lutherin tavoin, että ihminen tulee vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.

Vanhoillislestadiolaisten seurapuheissa ja muussa opetuksessa keskeistä on saarna Jeesuksen sovitustyöstä.

Jeesus on kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan lunastanut ihmiset vapaiksi synnin vallasta. Uskon kautta ihminen pääsee osalliseksi tästä lunastustyöstä, mutta ilman uskoa on mahdotonta kelvata Jumalalle. Usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta ja vastaanottamisesta. Se on kokonaan Jumalan työtä ihmisessä, ei edes osaksi ihmisen omaa ansiota tai suoritusta. Ajattelemme kuitenkin, että usko näkyy ihmisen elämässä sen vaikuttamina rakkauden tekoina ja Hengen hedelminä, kuten Raamattu opettaa.

Uskomme luterilaisen tunnustuksen mukaisesti, että Kristuksen työ maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan. Jeesus antoi opetuslapsilleen tehtävän ja valtuudet antaa ihmisille synnit anteeksi. Uskomme, että tämä tehtävä ja valtuutus koskee kaikkia Jeesuksen seuraajia, uskovaisia ihmisiä, kaikkina aikoina. Sen vuoksi julistamme lähetyskäskyn mukaisesti kaikille evankeliumia, hyvää sanomaa Jeesuksesta. Evankeliumin ydin on lupaus syntien anteeksiantamisesta Jeesuksen nimessä ja veressä. Sen uskoja saa Jumalan armosta kaikki syntinsä anteeksi. Näin Jumala vanhurskauttaa ihmisen Pyhän Hengen kautta seurakunnassaan.

Lestadiolainen herätysliike on saanut nimensä Lars Leevi Laestadiuksesta (1800–1861), joka toimi Kaaresuvannon, sittemmin Pajalan, kirkkoherrana Ruotsin Lapissa. Laestadius tapasi vuonna 1844 virkamatkallaan Åselen kirkossa “uuslukijaisiin” kuuluneen lappalaisnaisen Milla Clemensdotterin. Tämä “Lapin Maria” auttoi Laestadiuksen elävään uskoon. Tämän jälkeen kaikui Kaaresuvannon kirkossa Laestadiuksen parannussaarna. Lestadiolaisen herätysliikkeen alkuajoista ja leviämisestä lisää täällä.

Lestadiolaisen herätyksen tiedetään tulleen Poriin 1870-luvulla. Porin Rauhanyhdistyksen perustamisvuosi on 1894, jolloin kuvernööri W. von Kraemer vahvisti ohjesäännöt ”Rauha-nimiselle yhdistykselle Porin kaupungissa”. Säännöissä todetaan, että ”yhdistyksen tarkoitus on perustaa ja rakentaa rauhaa, raittiutta ja siveyttä, etenkin paheissa elävien auttamiseksi”. Lisäksi kuvernöörin päätöksen perusteluissa mainitaan, että yhdistyksen tarkoituksena on edistää kristillis-siveellistä elämää.

Seurat ovat olleet yhdistyksen alkuajoista lähtien tärkein työmuoto.

Herätyksen alkuaikoina seuroja saatettiin pitää monta päivää peräkkäinkin. Aluksi seuroja pidettiin kodeissa ja vuokratiloissa. Porin Rauhanyhdistyksen ensimmäinen oma kokoontumispaikka, rukoushuone, rakennettiin vuonna 1901 Porin 6. kaupunginosaan, Päärnäisiin. Niissä tiloissa toimittiin useita vuosikymmeniä, kunnes 1970-luvulla pohdittavaksi tuli joko vanhan toimitalon laajennus tai uusien tilojen rakentaminen. Yksimielisesti päädyttiin uuden toimitalon rakentamiseen. Nykyisinkin käytössä oleva toimitalo valmistui Sampolaan Louhentielle vuonna 1980.

Porin Rauhanyhdistyksen 80-vuotisjuhlavuonna 1974 julkistettiin Aikaa on vähän -historiateos. Siinä kerrotaan lestadiolaisen herätyksen tulosta Satakuntaan ja Porin Rauhanyhdistyksen vaiheista.

Kun Porin Rauhanyhdistys täytti 120 vuotta, Aikaa on vähän-kirjasta otettiin uusi painos.

Porin Rauhanyhdistys täytti 110 vuotta 5.11.2004. Yhdistyksen pitkä historia saatiin koottua kirjaksi ennen juhlaa. Matkalla-kirjassa on sanoin ja kuvin kattava kuvaus Rauhanyhdistyksen toiminnasta yli sadan vuoden ajalta.

Aikaa on vähän- ja Matkalla-kirjaa voi ostaa Porin Rauhanyhdistyksen julkaisumyyntipisteestä.